maanantai 18. joulukuuta 2017

Toivottavasti teitä kiinnostaa kuulla, mitä oon tän hiljaiseloni aikana puuhaillut, sillä nyt mä kerron! 

Elokuun alussa koitti tosiaan kaivattu paluu luentosalin penkeille, joita sainkin syksyn mittaan kuluttaa melkein puhki asti. Kurssien pitäjät ei meitä juurikaan armahtaneet, vaan hommat alkoi saman tien ryminällä. Jo ensimmäisen kuun aikana istuin kolmessa tentissä ja tein kirjallisen työn orapihlajasta rohdoskasvina sekä muistion farmakokinetiikan simulaatioista. 

Tämän jälkeen tahti kiihtyi entisestään, kun aloimme faton eli farmakologian ja toksikologian kaatoon. Laajuutta kyseisellä kurssilla oli kepoisat 14 opintopistettä. Sen ohella piti tietenkin hoitaa vähintään kolmea muuta asiaa yhtä aikaa, kuten 15 sivun kirjallisia ryhmätöitä sekä suullisia esityksiä haavanhoidosta ja lapsettomuudesta, analyyttisen kemian labraharjoituksia, potilastapauksia, molekyylibiologian vähintäänkin hämmentävien dia-esitysten tulkintaa ja ruotsin kauan sitten unohdettujen kielioppisääntöjen kertailua. Hermoromahdus oli siis 24/7 tilauksessa ja auta armias sitä morkkiksen ja rästihommien määrää, jos erehdyit ottamaan yhdenkin päivän lunkisti.

Ylpeydellä voin kuitenkin sanoa selvinneeni kaikesta ja vieläpä ihan kunnialla. Opinnot oli ensimmäiseen lukuvuoteen verrattuna huomattavasti enemmän tulevassa ammatissa hyödyttäviä, minkä vuoksi niitä olikin varsin mielekästä suorittaa. Tietysti siellä oli mukana pari kurssia, jotka ei oikein napanneet (ruotsia farmasian opiskelijoille krrhm), mutta nekin on nyt selätetty. 

Ensi keväänä mulla ois sitten tosiaan edessä ensimmäinen, kolmen kuukauden opetusapteekkiharjoittelu. Siitä stressaamisen aloitin hyvissä ajoin alkuvuodesta, jolloin ensimmäiset harkkapaikan itselleen lunasti. Itse jouduin erinäisistä syistä lykkäämään hakemusten lähettämistä, ja valmistauduin jo henkisesti siihen, että joutuisin luultavasti suorittamaan harkan kolmantena opiskeluvuonna, jolloin valmistumiseni pitkittyisi. Viimeisenä toivonani lähetin hakemuksen oman yliopistomme apteekkiin, jonka haku oli vielä käynnissä. Yllätyksekseni sainkin kutsun haastatteluun ja viikon päästä siitä tervetulotoivotuksen harjoitteluun ensi toukokuussa. Tuon puhelun jälkeen tunsin itseni ensimmäistä kertaa koko syksynä oikeasti onnelliseksi. Ja ennen kaikkea helpottuneeksi. Asioilla on tapana järjestyä ja sitä rataa.

Opiskelijatapahtumissa ravaaminen oli edelliseen vuoteen verrattuna huomattavasti vähäisempää, mutta kyllähän sitä ehdittiin silti useammat bileet, approt, sitsit ja farmasian risteily vol. 2 kokea. Vähän kyllä näin jälkeenpäin harmittaa, ettei tullut haettua tuutoriksi. Olisi saanut vielä kertaalleen myötäelää oman fuksivuoden uusien fuksipalleroiden kautta. Toisaalta mulla oli niin paljon lautasella muutenkin, että ehkä parempi näin itseni ja etenkin opiskeluiden kannalta...

Jossain välissä ehdin myös viettää yhden viikonlopun mökkilaiffia hyvässä seurassa. Poimittiin geokätköjä vaellusreitin varrelta, intoiltiin kanttarelleistä ja otettiin Instagram-kelpoisia kuvia evästelyistä. Marraskuun puolella vietin toisen viikonlopun samassa seurassa Savonlinnassa, jonka sympaattisessa elokuvateatterissa käytiin katsomassa Tuntematon. Lisäksi hurjasteltiin mummokonkeleilla, käväistiin joulumarkkinoilla, koettiin ravintolapettymys ja katsastettiin pari mulle uutta paikkaa Savonlinnan yllättävän vilkkaasta yöstä.

Marras-joulukuun vaihteessa junailin itseni aika extemporeesti Helsinkiin yhdistetyille pikkujoulutupareille. Ajankohta osui kivasti black friday -viikonlopulle, josta otin tosin aika hillitysti ilon irti. Mieluummin kulutin rahat Kiasman pääsylippuun ja kahvitteluun kavereiden kanssa, joita en ollut nähnyt miesmuistiin. Oli kiva huomata, että peruskoulusta ja lukiosta jäi aakkosten ja derivaattojen lisäksi takataskuun muutama sellainen tyyppi, jonka kanssa voi viettää pari päivää luontevasti, vaikka viime näkemisestä olisi vuosi tai puoli. 

Näissä merkeissä on siis viimeiset kuukaudet vietettu, ja nyt ollaankin sitten ansaitulla kolmen viikon lomalla. Ensimmäisen viikon vietän itsekseni Kuopiossa viimeisiä jouluvalmisteluja suorittaen, jonka jälkeen routa ajanee tämänkin porsaan porukoiden joulupöytään Joensuuhun. 

maanantai 7. elokuuta 2017

Kesälukemiset part 2

The Kind Worth Killing, Peter Swanson ★★★★★
Huhuhu, mitähän tästä nyt uskaltaisi sanoa. Ihmettelen erittäin suuresti, miten tätä ei oo hypetetty tän enempää, koska tää on ehdottomasti yksi parhaimpia trillereitä, jonka oon koskaan lukenut! Ted Severson tapaa lentokentällä salaperäisen Lily Kintnerin, jolle heittää liian monen martinin jälkeen haluavansa tappaa pettäjäksi paljastuneen vaimonsa. Tedin yllätykseksi Lily vastaakin saman tien tyynesti auttavansa häntä tavoitteessaan. Muutapa tästä kirjasta ei kannatakaan etukäteen tietää, kuin että upeita killer twistejä on luvassa ja lopulta sun sympatiat on psykopaatin puolella.

The Curious Incident of a Dog in the Night-Time, Mark Haddon 
★★★★★
Tää on yks mun suosikeista, ja oon jo jonkun aikaa halunnut lukea sen uudestaan. Ja yhtä hyvähän se oli tälläkin kertaa! Kertojana on 15-vuotias Christopher Boone, jolla on Aspergerin syndrooma, ja mun mielestä Mark Haddon on onnistunut pääsemään päähenkilönsä pään sisään ihailtavan hyvin. Kirja alkaa siitä, kun Christopher löytää naapurinsa koiran keihästettynä talikolla, ja päättää selvittää kuka on teon takana. Salapoliisityön edetessä Christopher tulee törmänneeksi toiseenkin mysteeriin, joka horjuttaa tämän täsmällistä arkea, ja pakottaa hänet ylittämään itsensä. Kaiken kaikkiaan tosi älykäs ja omaperäinen kirja, jonka kertojan uniikki ääni jää kaikumaan päähän pidemmäksi aikaa. Loppuun vielä fun fact: kirjoitin aikoinaan tästä kirjasta mun englannin yo-kokeen esseeosiossa ja sain 95/99 pistettä.

The Couple Next Door, Shari Lapena ★★★✩✩
Tää oli tällainen ihan jees täytetrilleri. Pariskunnan on tarkoitus lähteä naapuriin istumaan iltaa, mutta lastenvahti peruukin viime hetkellä. Koska naapurit asuvat ihan seinän takana päättää pari uskaltaa jättää vauvansa yksin kotiin, ja käydä katsomassa tätä puolen tunnin välein. Kun otetaan vielä itkuhälytin mukaan niin mitäänhän ei voi sattua, eihän? Pariskunnan palatessa myöhään illalla kotiin siellä odottaa kuitenkin joka vanhemman pahin painajainen - vauvaa, joka vielä puoli tuntia sitten nukkui kaikessa rauhassa kehdossaan, ei näy missään. Kerronta tässä on aika yksinkertaista eikä erityisesti keskity kenenkään näkökulmaan, mutta se oli oikeastaan ihan virkistävää vaihtelua. Etenemistahti on mukaansatempaava, ja tää on nopeasti luettu. Loppu tuntui vähän turhalta dramatisoinnilta, mutta kokonaisuudessaan ihan viihdyttävä. 

We Were Liars, E. Lockhart ★★★★✩
Luin tän kirjan ekan kerran ilmestymisaikoihin, mutta silloin sitä oli ehkä hypetetty vähän liikaa, kun päädyin antamaan vaan kolme tähteä. Mielipiteet voi kuitenkin näköjään muuttua, sillä nyt kun luin tän uudelleen tykkäsinkin tästä niin paljon, että nostin arvosteluani. Juonesta en uskalla paljastaa oikein mitään, ettei mene kenenkään lukunautinto pilalle. Mutta sen voin sanoa, että tän lukijoiden käymät keskustelut ja teoriat on vähintään yhtä mielenkiintoista luettavaa kuin itse kirja.

Kummallisia kysymyksiä kirjakaupassa, Jen Campbell ★★★★✩
Pitihän sitä saada vähän huumoriakin murhamysteerien joukkoon. Tää oli kyllä hauska ja suorastaan liian nopeasti luettu. Nimi kertookin tästä jo aika lailla kaiken tarvittavan - kirjakaupoissa kuultuja outoja keskusteluja siis. Kirjan kirjoittaja ja siinä esiintyvät keskustelut koonnut Jen Campbell löytyy muuten myös booktuben puolelta, jonka kautta tähän teokseen oikeastaan törmäsin.

Hautanummi, Belinda Bauer ★★★★★
12-vuotias Steven Lamb viettää viikonloppunsa Exmoorin nummilla kuoppia kaivaen. Hän toivoo löytävänsä saman ikäisenä kadonneen setänsä, jonka uskotaan joutuneen pahamaineisen lapsimurhaaja Arnold Averyn uhriksi. Ruumiin löytämällä Steven toivoo pystyvänsä tuomaan rauhan isoäidilleen, joka odottaa edelleen lapsensa kotiinpaluuta. Steven alkaa kirjoittaa kirjeitä vankilassa viruvalle Arnold Averylle saadakseen selville setänsä hautapaikan. Ja niin alkaa kissa ja hiiri -leikki epätoivoisen pojan ja tylsistyneen sarjamurhaajan välillä. Tykkäsin ihan hirveästi jo pelkästä asetelmasta, johon on ammennettu inspiraatiota tositapahtumista. Bauerin kuvaus on vangitsevaa, ja tuntui melkein, että oisin itsekin seisonut tarinan näyttämönä toimineella sumuisella nummella. Myös kertojaäänet, nuori poika ja murhaaja, oli hyvin uskottavat. Kaiken lisäksi tää onnistui olemaan myös kasvutarina, ja jopa vähän koskettava sellainen. Tulen kyllä ehdottomasti tsekkaamaan muutkin kirjailijan teokset!

Huone, Emma Donoghue ★★★★✩
Mun oli tarkoitus lukea tää leffan ilmestymisaikoihin, mutta koska en ole vielä tänäkään päivänä nähnyt elokuvaa, niin ei haitannut lukea kirja vasta nyt. Oikeastaan oli varmaan parempi lukea tää vasta nyt, kun kaikki hypetys on aika lailla hiipunut, jolloin mulla ei ollut niin suuria odotuksia. Tää on tosiaan tarina seitsemän vuotta sitten kaapatusta naisesta ja tämän vankeudessa synnyttämästä pojasta, lapsen silmin kerrottuna. Tosi harvat kirjat saa mut lukiessani itkemään, ja tää oli yksi niistä. Voi olla, että olisin antanut viisi tähteä, jos oisin lukenut alkuperäiskielellä, sillä tää suomennos tökki mulla välillä aika pahasti.

Illallinen, Herman Koch ★★✩✩✩
Kaksi veljestä, jotka vihaavat toisiaan, ja heidän vaimonsa asettuvat kaikki illastamaan saman pöydän ääreen amsterdamilaisessa huippuravintolassa. Pakotettujen hymyjen ja näennäisten kohteliaisuuksien taakse verhoutuu molempien perheiden onnea uhkaava salaisuus. Kuinka pitkälle nämä henkilöt ovat valmiita venyttämään moraalinsa rajoja suojellakseen läheisiään? Tää oli kyllä nopealukuinen, muttei mitenkään erityisen mysteerinen vaan enemmän kuvaus siitä, miten vanhemmat mahdollisesti reagoivat, kun suhde lapsiin joutuu koetukselle. Jotenkin koko asetelma tässä oli liian epäuskottava mulle, minkä vuoksi kaksi tähteä.

Never Let Me Go, Kazuo Ishiguro ★★★✩✩
Tästä on jotenkin tosi vaikea kirjoittaa. Vaikka tää on tunnettu teos en tiennyt juuri mitään etukäteen, mikä oli oikeastaan vaan hyvä juttu. Siitä syystä en taida sanoa mitään itse juonesta, vaan totean vain, että henkilökohtaisesti tykkäsin keskustelumaisesta kirjoitustyylistä ja tää oli ajatuksia herättävä.

Kun suljen silmäni, S. J. Watson ★★★★✩
Christine herää joka aamu tuntemattoman miehen vierestä, joka esittäytyy hänen aviomiehekseen. Mies kertoo Christinen joutuneen kaksikymmentä vuotta sitten auto-onnettomuuteen, joka vaurioitti tämän muistia niin, että Christine unohtaa aina nukkuessaan kaiken sinä päivänä kokemansa eikä pysty palauttamaan mieleensä kuin lapsuutensa ja osan nuoruudestaan. Toiveenaan löytää kadonneet muistonsa Christine alkaa kirjoittaa päiväkirjaa, ja menneisyyden vähitellen hahmottuessa hän alkaa epäillä, ettei hänen aviomiehensä ole kertonut kaikkea. Mielenkiintoinen ja joukosta erottuva asetelma trillerille, toimii!

The Book of You, Claire Kendal ★★✩✩✩
Tää on yksi näistä lukuisista stalkkeritarinoista, joita on julkaistu aika paljon viime vuosina. Jotenkin mulla ei ole kauheasti sanottavaa tästä. Juoni ja kerronta toi mieleen lähinnä vahingossa julkaistun fanficin, ja joidenkin hahmojen tarkoitus ja motiivit oli vähän epäselviä. Aihe ja sanoma oli kirjailijalle selvästi tärkeä, mutta mua häiritsi nää muut seikat niin paljon, ettei se valitettavasti välittynyt niin kuin oli tarkoitus.

Cantervillen kummitus, toim. Kerttu Manninen ★★✩✩✩
Luin tän novellikokoelman ekan kerran joskus yläasteella enkä tiedä mistä yksi tarina tässä nyt yhtäkkiä hyppäsi mun mieleen, mutta sen takia oli ihan pakko metsästää kirja antikvariaatista. Aika oli ehkä vähän kullannut muistoja tän kohdalla, kun tykkäsin nyt about 1/3 tarinoista, ja loput oli vähän luokkaa mitä mä just luin.

The One, John Marrs ★★★★★
Mitä jos olisi olemassa geeni, jonka vain kaksi ihmistä maailmassa jakaisi, ja olisi täten toistensa täydelliset biologiset matchit? Tinder vapise ja tee tilaa Match.comille, jossa osuma perustuu pelkästään DNA-näytteeseen! Kirja seuraa viiden geneettisen matchinsä löytäneen parin tarinaa, joista jokaiseen jää ensimmäisistä luvuista lähtien niin pahasti koukkuun, että on suorastaan pakko lukea koko 400 sivuinen kirja yhdeltä seisomalta. Tätä on markkinoitu psykologisena trillerinä, mutta musta tää ei varsinaisesti ole sellainen, vaikka twistejä kyllä riittää vaikka muille jakaa.

My Heart And Other Black Holes, Jasmine Warga ★★★✩✩
Tää oli pakko lukea, koska mulla oli itselläni nuorempana sama idea kirjalle. Kaikessa lyhykäisyydessään tää kertoo kahdesta masentuneesta nuoresta, jotka päättää auttaa toisiaan kuolemaan. Oisin kovasti halunnut tykätä tästä, ja alku vaikuttikin lupaavalta, mutta sitten meininki meni mulle vähän turhan YA:ksi, eikä tää lopulta tuntunut kovin realistiselta kuvaukselta mielenterveysongelmien luonteesta.

One of Us Is Lying, Karen McManus ★★★✩✩
Viisi nuorta saapuu jälki-istuntoon, neljä poistuu elossa. Bronwyn on huippuyliopistoon pyrkivä älykkö, Addy sievä tyttö, Cooper atleetti ja Nate jo aiemmin huumeiden diilauksesta kiinni jäänyt rikollinen. Simon on hylkiö, ja lukion pahamaineisen juoruilusovelluksen kehittelijä. Hän ei koskaan selviydy ulos luokkahuoneesta, eikä hänen kuolemansa poliisien mukaan ole onnettomuus. Kuolemaansa seuranneena päivänä Simonin oli määrä julkaista meheviä juoruja hänen kanssaan jälki-istuntoon päätyneistä nuorista, joista kaikista tulee nyt epäiltyjä. Tilanne pakottaa aiemmin toisilleen tuntemattomat, hyvin erilaiset nuoret toimimaan yhdessä oikean syyllisen löytämiseksi. Onko murhaaja yhä vapaalla jalalla vai onko se joku heistä? Hyvin tyypillinen YA-tarina niin kliseisillä hahmoilla, että se jopa toimii.

Nyt on siis esitelty kaikki tämän kesän aikana kahlaamani kirjat. Täytyy myöntää, että tää oli sen verran kivaa, että saatanpa kokeilla joskus toistekin.

lauantai 5. elokuuta 2017

Kesälukemiset 2017 part 1

Edellisessä postauksessa kävinkin jo läpi tän kesän bucket listani, jonka yhtenä kohtana oli lukea ainakin kymmenen kirjaa. Suhtauduin tavoitteeseen aika varauksellisesti, koska lukeminen on ollut viime vuodet melko jäissä, vaikka nuorempana olikin aina joku kirja kesken ja kirjastokuitit lähenteli parhaimmillaan puolta metriä. Mä uskon, että kuka vaan voi tykätä lukemisesta, jos vaan löytää itselleen sopivan kirjan. Ne sopivimmat kirjat voi vaihtua ja varmasti vaihtuukin lukemattomia kertoja elämän eri vaiheissa. Mun lukemattomuuteen on opiskelukiireiden lisäksi vaikuttanut varmasti se, etten oo osannut valita kirjoja, joista nykyään tykkäisin.

Sen vähän, mitä oon viime vuosina lukenut, oon seilannut genrestä toiseen. Romantiikka ei oo ikinä ollut mua varten, fantasian suhteen oon hyvin nirso, perus kaunokirjallisuus tuppaa valitettavan usein tylsistyttämään ja sci-fi on useimmiten ihan no no. YA-kirjoista oon jo kasvanut ulos, mutta osa aikuisille suunnatuista romaaneista on mulle edelleen liian kypsiä. Yritäpä sieltä sitten löytää jotain sopivaa. Näyttää kuitenkin siltä, että tää kartoitus alkaa viimeinkin tuottaa tulosta, ja nyt osaan sanoa, että mulle mieluisinta luettavaa tällä hetkellä on ehdottomasti trillerit ja mysteerit, joitten pimeissä metsissä, syvissä vesissä ja goottilaisissa kartanoissa oonkin nyt koko kesän piileskellyt. Pitkälti sen ansiosta voinkin näin loman lopussa todeta, että hyllystä löytyy kymmenen sijaan 27 luettua kirjaa. 

Tän saavutuksen, ja ennen kaikkea sen kunniaksi, että tykkään taas lukemisesta, ajattelin kokeilla jotain uutta täällä blogin puolella ja kirjoittaa muutaman sanasen kaikista kesällä lukemistani kirjoista. Josko joku saisi niistä inspiraatiota omaan to-read -listaansa. Nyt siis nimiä ylös, varsinkin jos jännityskirjat kiinnostaa, vaikka mahtuu tähän joukkoon jonkun verran muutakin vaihtelun vuoksi. Kieli on tosiaan suurimmassa osassa englanti, koska luen kirjat nykyään mieluiten alkuperäiskielellä. Suomennoksia luen lähinnä, jos sellainen kirjastosta löytyy ja haluan säästää kukkaroparkaani. Koska kirjoja kertyi näin paljon jaan postauksen kahteen osaan, ettette mene ihan lukuähkyyn. Pitemmittä puheitta - niihin kirjoihin!

Sharp Objects, Gillian Flynn ★★★★✩
Tää kirja valikoitui mun seuralaiseksi Skotlannin reissulle, ja välillä sai tosissaan käydä sisäistä taistoa, etten viettäisi koko lomaa nenä kiinni kirjassa. Onnistuin lopulta hillitsemään itseäni sen verran, että kaivoin tän repusta lähinnä lentokoneessa ja kahviloissa. Kaikille tutuksi tulleeseen Gone Girliin verrattuna Sharp Objects on vielä astetta enemmän fucked up. Kaikilla hahmoilla tuntuu olevan omat ongelmansa ja kauhutarinamainen historia. Journalistina työskentelevä päähenkilö Camille Preaker joutuu kohtaamaan omansa palatessaan lapsuuden kotikaupunkiinsa, jossa tapahtuneista kahden nuoren tytön murhasta hänen on määrä kirjoittaa. Uppoutuessaan uhrien kohtaloihin Camille ajautuu vastakkain oman vaikean lapsuutensa kanssa. Ei missään muotoa kaunista luettavaa, mutta varsin hyvä ja nopealukuinen psykologinen trilleri.

Dark Places, Gillian Flynn ★★★★★
Tästä tuli mun ehdoton suosikki Gillian Flynniltä, ja koko paksu pokkari meni aika lailla yhdellä istumalla. Libby Day oli seitsenvuotias, kun hän selviytyi äitinsä ja siskojensa kohtaloksi koituneesta raa'asta joukkomurhasta. 25 vuotta myöhemmin Kill Club -niminen seura ottaa yhteyttä Libbyyn toiveenaan löytää todisteita, jotka vapauttaisivat Libbyn veljen Benin vankilasta, jonne tämä joutui Libbyn todistettua hänet syylliseksi perheensä murhaan. Taloudelliseen ahdinkoon joutunut Libby suostuu vielä kerran palaamaan yöllisen verilöylyn pariin, ja alkaa kerhon jäseniltä saamaansa palkkiota vastaan etsiä käsiinsä henkilöitä, joilla on mahdollisesti ollut osuutta tapahtumien kulkuun. Henkilöhahmot ei tässäkään kirjassa ole mitään ruusuisia, ja verta sekä suolenpätkiä lentää. Epäilykset suuntautuu matkan varrella itse kuhunkin, mutta loppuratkaisu onnistuu kaikesta huolimatta yllättämään. Täydellinen trilleri.

All the Missing Girls, Megan Miranda ★★★★✩
Tää kertoo kahden eri vuosikymmenillä kadonneen nuoren naisen kohtalosta, mutta tää on kerrottu takaperin! Nicolette Farrell jätti kotikaupunkinsa taakseen kymmenen vuotta sitten, kun hänen paras ystävänsä Corinne katosi jälkiä jättämättä. Nyt Nic palaa paikkaan huolehtiakseen sairaasta isästään, mutta tempautuu pian osaksi tapahtumaketjua, joka saa kauan sitten tikatut haavat aukeamaan. En oo ennen tullut törmänneeksi tällaiseen konseptiin, jossa tarina alkaisi lopusta ja päättyisi alkuun, mutta ihailtavan hyvin tää on onnistunut. Muutamia sitomattomia lankoja valitettavasti jäi, mitkä estää mua antamasta viittä tähteä, mutta pelkästään tästä poikkeavasta kerrontatyylistä voin kevyesti heittää nuo neljä.

The Woman in Cabin 10, Ruth Ware ★✩✩✩✩
Tää ei ollut mua varten. Kiinnostuin, kun tätä oli verrattu Agatha Christien tuotantoon, mikä näkyi lähinnä lukuisina henkilöhahmoina. Yksikään ei valitettavasti ollut mun mieleen, ja vaikka mulle ei ole mitenkään välttämätöntä tykätä kirjan päähenkilöstä, niin tässä oli kyllä jotenkin niin ärsyttävä protagonisti, että lukeminen oli välillä aika pakkopullaa. Kliseinen suljettu miljöö, ennalta-arvattava juoni ja epälooginen loppuratkaisu varmistivat sitten tuon yhden tähden. Journalisti Lo Blacklockia onnistaa, kun hän pääsee viettämään viikon pienellä luksusristeilijällä voidakseen kirjoittaa siitä jutun matkailulehteen. Elegantisti alkanut laivamatka saa kuitenkin pian hyytävän käänteen, kun Lo herää ensimmäisenä yönä isoon loiskahdukseen, ja vannoo nähneensä mustiin vesiin uppoavan ihmiskäden. Kukaan laivan henkilöstöstä ei kuitenkaan tunnu ottavan häntä vakavasti. Onko laivalla murhaaja, ja ennättääkö Lo tämän jäljille ennen kuin on liian myöhäistä? Ruth Waren teokset on saaneet aika ristiriitaisia arvosteluja, joten joku voi tästä tykätä paljonkin tai päättää sanoa tämän kirjailijan kirjoille heipat niin kuin minä.

I Let You Go, Clare Mackintosh ★★★★✩
Tää on tällainen emotionaalinen trilleri astetta moniulotteisemmilla hahmoilla, josta voisi olla helpompi aloittaa tähän genreen tutustuminen, jos ei halua heti sukeltaa sinne pimeimpiin ja sairaimpiin tarinoihin. Yksi epäonninen marraskuun ilta muuttaa Jenna Greyn elämän suuntaa kertaheitolla, ja hänen ainoaksi toivokseen selvitä surun ja pelon värittämistä muistoista, on aloittaa kokonaan alusta. Hitaasti hän alkaa nähdä pilkahduksia paremmasta tulevaisuudesta, mutta menneisyys seuraa vain askelen hänen jäljessään. Koukuttava tarina killer twistillä. Mackintosh on muuten työskennellyt poliisivoimissa kymmenen vuotta ennen kirjailijan uraansa, mikä tuo mukavasti asiantuntemusta ja uskottavuutta viranomaisten osuuteen tarinassa.

I See You, Clare Mackintosh ★★★✩✩
Edellinen kirja innostutti tutustumaan myös Mackintoshin uusimpaan teokseen, joka oli myös varsin koukuttava, muttei yhtä mieleenpainuva kuin edeltämänsä debyytti. Zoe Walker näkee työmatkallaan kuvan itsestään sanomalehden mainososiossa, ja haluaa palavasti tietää, miksi salaa otettu kuva on päätynyt lehteen. Lehti ei tarjoa minkäänlaista selitystä, vain epätarkan kuvan, toimimattoman puhelinnumeron ja salasanalla varustetun nettisivun osoitteen. Mukavaa kesäluettavaa, mutta vaatii sen, ettei lukija kyseenalaista liikaa asetelman loogisuutta, missä mä en oikein onnistunut.

Behind Closed Doors, P.A. Paris ★★★★✩
Kaikki tietää yhden täydellisen parin niin kuin Jack ja Grace. Molemmat on kauniita ihmisiä, joiden järjestämillä illallisilla viini ja keskustelut virtaa. Pari vaihtaa rakastavia katseita ja tuntuu olevan elementissään viihdyttäjän roolissa. Mutta miksi Garce ei koskaan vastaa puhelimeen, ja miten hän voi tarjoilla uskomattomia jälkiruokia lihomatta kiloakaan? Ja miksi yhden makuuhuoneen ikkunassa on kalterit? Tää ei oo mitenkään erityisen mysteerinen, vaan alkuasetelma on aika selvä - täydellinen avioliitto onkin kaikkea muuta kuin täydellinen. Tapahtumien kulku itsessään on kuitenkin niin mukaansatempaava, että viimeinen sivu tulee vastaan alta aikayksikön.

Breakdown, P.A. Paris ★★★★✩
Tää oli vähintään yhtä hyvä kuin edeltäjänsä. Tarina alkaa siitä, kun Cass päättää iltamyöhällä kotiin ajaessaan oikaista valaisemattoman maantien kautta. Tien sivussa hän näkee yksinäisen ajoneuvon, jossa istuu nainen. Sateen vihmoessa tuulilasiin Cass epäröi hetken pitäisikö hänen tarjoutua auttamaan, mutta päättää lopulta jatkaa matkaansa. Seuraavan aamun uutisissa kerrotaan samaisen naisen löytyneen murhattuna autostaan. Syyllisyys painaa Cassia, ja hän alkaa saada hiljaisia puheluita tuntemattomasta numerosta. Tuntuu siltä kuin joku tarkkailisi hänen taloaan. Lisäksi Cass vastaanottaa postista tavaroita, joita ei muista ostaneensa, unohtaa sovitut tapaamiset eikä osaa enää käyttää kodinkoneitaan. Onko Cass sairastumassa ennenaikaiseen Alzheimeriin niin kuin äitinsä? Hahmoja tässä on aika vähän, jolloin ennalta-arvattavuuden riski lisääntyy, mutta mä olin poikkeuksellisen naiivi enkä keksinyt loppuratkaisua liian ajoissa, jolloin tää säilytti mielenkiintonsa.

Into the Water, Paula Hawkins ★★★✩✩
Viime vuonna lukemani Girl in the Train oli sen verran jees, että päätinpä lukaista tämänkin. Tää ei vanginnut samalla tavalla, mutta säilytti koko kirjan ajan sopivan aavemaisen tunnelman. Peilityynen pinnan alla kuplii, kun yksinhuoltajaäiti löydetään kuolleena nimensä veroisesta Drowning Poolista, joka on vaatinut useamman naisen hengen. Aiemmat kuolemat on kuitattu itsemurhina, vaan mikä on  koko totuus? Napostelukokoisiin lukuihin jaettu kirja, joka on enemmän kuvaelma pienestä kaupungista ja sen asukkaiden salaisuuksista kuin nopeatempoinen jännitysnäytelmä. Tää on kerrottu kymmenen eri henkilön näkökulmasta, mikä jättää hahmot pintaraapaisuiksi, mutta mun mielestä tää oli ihan virkistävä ratkaisu, ja lisäsi mysteerisyyttä.

The House at Midnight, Lucie Whitehill ★✩✩✩✩
Luin tän siinä toivossa, että tää muistuttaisi vähän Donna Tarttin The Secret Historya, johon tätä on verrattu, mutta kai se vaan pitää uskoa, ettei sen veroista kirjaa ole eikä tule. Okei, tääkin kertoo yliopistossa yhteen hitsautuneesta kaveriporukasta, mutta siihen ne yhtäläisyydet aika lailla loppuu. Lucas Heathfield perii sedältään upean goottilaisen kartanon, jossa ystävykset alkavat kokoontua viikonloppuisin. Kartanossa tuntuu kuitenkin vallitsevan jotain pahaenteistä, ja päähenkilö Joannasta alkaa tuntua, että talo itsessään ohjailee heidän tekemiään päätöksiä. Puitteet hyytävälle tarinalle siis löytyy, mutta se lässähtää pitkäveteiseltä tuntuvaan, liian yksityiskohtaiseen kuvailuun, epäloogisiin hahmoihin ja ennalta-arvattavuuteen. Skipatkaa tää vaan suosiolla.

Dangerous Girls, Abigail Haas ★★★★✩
Pitihän se vähän YA:takin pitkästä aikaa kokeilla, ja tää oli mukavan kypsä sellainen, vaikka kertoikin Spring Breakillä olleista nuorista. Viimeistä vuottaan high schoolissa viettävän kaveriporukan Aruballe suuntautuvasta lomasta tulee ikimuistoinen vähän eri tavalla kuin he odottivat, kun yksi tytöistä löydetään huoneestaan kuoliaaksi puukotettuna. Pääepäillyksi nousee uhrin paras ystävä Anna, joka joutuu taistelemaan halpamaisia syytöksiä vastaan. Odottaessaan tuomarin päätöstä Anna saa nähdä, kuinka epäilykset häntä kohtaan nousevat kaikkein läheisimpienkin ihmisten mielissä, ja leimaavat hänet ei pelkästään syylliseksi, vaan myös vaaralliseksi. Loppu pisti suorastaan suututtamaan kieroudellaan, voi Abigail Haas minkä teit.

The Ocean at the End of the Lane, Neil Gaiman ★★★★✩
Piiitkästä aikaa Neil Gaimania. Coraline oli lapsena ihan mun ykköslemppareita, ja se oli useamman kerran mulla kirjastosta lainassa. Tän akuisille suunnatun, pari vuotta sitten ilmestyneen romaanin oon halunnut lukea jo jonkun aikaa. Ja olihan se taas taattua Gaimania! Outoa, sadunomaista realismia, josta jokainen voi muodostaa oman tulkintansa. Kirjassa keksi-iän saavuttanut mies palaa kotiseuduilleen ja päätyy vierailemaan vanhan kotitiensä päässä sijaitsevalla maatilalla. Istuskellessaan pienen lammen ääressä muistot lapsuudesta alkavat virrata hänen mieleensä. Ja nämä muistot ovat liian outoja, liian pelottavia ja liian vaarallisia muistettaviksi. Joku kuvaili tätä kirjaa sanalla 'lapsuus', ja mun mielestä se oli aika hyvin sanottu.

Siinäpä ensimmäiset luetut kirjat uunista ulos, loput seuraavassa postauksessa!