Onpas ollut alkuviikko. Harmaita hiuksia ja valvottuja öitä ovat aiheuttaneet muun muassa se tavallinen lukiolaisen stressinaihe eli koeviikko, joka starttasi kiirastorstaina sopivasti uskonnolla. Kyseessä oli varmaan koko lukion tylsimmän kurssin, eli kirkkohistorian koe. Viimeisillä tunneilla en jaksanut enää edes yrittää kirjoittaa muistiinpanoja. Nyt oli pieniä paineita opiskellä keskeiset asiat kolmessa päivässä, mutta itse kokeessa kirjoittelin kyllä kynä sauhuten ihan viime minuuttiin asti.
Lisäksi erityistä päänvaivaa ovat aiheuttaneet tekniset laitteet. Kamerani tosiaan menehtyi viime viikonlopun riennoissa, jota en kyllä koskaan anna itselleni anteeksi. Onneksi uuden kameran hankkiminen oli ollut jo jonkin aikaa mielessä. Itse asiassa kokeilinkin yhtä tässä lähiaikoina, mutta palautin sen, kun en ollutkaan tyytyväinen. Tällä viikolla löysin kuitenkin varsin samantyyppisen Canonin Powershotin kuin edelliseni, ja uskalsin ostaa sen.
Juuri alettuani ystävystyä tämän uuden kamerani kanssa, minulle selvisi karu totuus: mikään videoitten editoinnissa käyttämistäni ohjelmista ei tukenut kameran käyttämää tiedostomuotoa. Edessä on siis uuden editorin hankinta. Kovin hankalaksi meni taas. Viharakastan tätä elektroniikkaa ja sitä, miten laitteet kehittyy niin nopesti ettei itse pysy vauhdissa mukana...
On viime päivissä jotain hyvääkin ollut. Tiistaina koitti muun muassa elämäni viimeinen liikuntatunti, jota tässä olikin odoteltu reilut kymmenen vuotta. Joku päivä kävin opolla setvimässä kurssiasiani kuntoon ja sain hankittua kirjat viimeiseen jaksoon. Olin myös onnistunut nostamaan fysiikan numeroani uusinnassa, vaikka olin aika varma epäonnistuneeni taas. Ilmeisesti opettaja oli pitänyt keksimästäni selityksestä hitausmomentin vaikutuksesta volttia tekevään telinevoimistelijaan. Lisäksi pientä hymyä on irronnut lumen alta paljastuneelle asfaltille. Taitaa se kevät tulla tänäkin vuonna.
P.S. Kyllä, kuvat on otettu uudella kameralla! Miltä näyttää?
