Eilen paistoi aurinko ja minä puin kukkahameen, että jaksoin istua taas yhden päivän kirjastossa. Oikeastaan olen yllättynyt, kuinka vähän katkeruutta tämä ironisesti nimetty lukuloma on minussa aiheuttanut. Itseopiskelu sopii minulle yllättävän hyvin ja käsitekarttojen sommittelutaitoni ovat huipussaan. Elämänlaatua parantaa huomattavasti herätyskellon käytöstä luopuminen. Aamupäivälläkin löytyy kummasti motivaatiota, kun saa herätä vaikka vain sen puoli tuntia myöhemmin. Koulussa aamutunnit kuluivat itselläni normaalisti koomaillessa ja iltapäivätunnit nälkää nähdessä. Tämän vielä kymmenen kertaa paremmaksi tekee se, että pikkusiskolla alkaa koulu tässä jaksossa joka päivä pirteästi kahdeksalta.

Tällä viikolla olen kärsinyt vieroitusoireista vietyäni omenani puhelintohtorille, syönyt suklaakakkua, jäätelöä, donitsin ja kaikkea muuta yhtä terveellistä, aloittanut juoksemisen uudelleen venähtäneen tauon jälkeen, opiskellut aika paljon, mutta silti vähän turhan vähän ja muistanut, miten paljon vihaan urheilua sen kaikissa muodoissa (luojan kiitos olympialaiset on viimeinkin ohi).

You shoot me down but I won't fall, I am titanium.

Nyt on abiristeilytkin risteilty. Pikaisesta ensiapuvierailusta huolimatta matka oli kokonaisuudessaan ihan ok, punaviini liian vahvaa, drinkit liian laimeita, korvatulpat ahkerassa käytössä, musiikkimaku illan edetessä yhä vaatimattomampi, tanssijalka vauhdissa, oman porukan insidejutut varsin väsyneitä, muiden jutut sitäkin ärsyttävämpiä, yö kovin lyhyt ja bussimatkat loputtoman pitkät.    

Huomenna paluu ihmisen biologian ja todennäköisyyslaskennan ihmeelliseen maailmaan.

So take the photographs, and still frames in your mind, hang it on a shelf in good health and good time.

Penkkaripäivästä selvitty, ilta ja yö vielä edessä. Pukeuduin siis kabareetyttöseksi/leidiksi/idek. Olin kiltti ja sotkin vaan pikkusiskon naaman huulipunalla sekä heittelin karkkia lähinnä lapsille ja kivoille mummeleille.