torstai 28. elokuuta 2014

Cyprus day 7

Lähes koko seitsemäs päivä Kyproksella vietettiin veneretkellä. Oltiin aiemmin joku päivä kierrelty sataman turistitiskejä ja tehty vertailua eri aluksien välillä. Lopulta ykköseksi valikoitui sellainen, josta löytyi lapset innostumaan saanut vesiliukumäki (myöhemmin se paljastui kyllä vähän turhan hurjaksi).
Pysähdyttiin kolme kertaa uimaan periaatteessa keskellä merta. Oli aika jännää uida ympäri laivaa, kun tiesi, että pohjaan on matkaa ties miten monta metriä. Ei voinut kuin luottaa omiin räpiköintitaitoihin, jotka on onneksi itselläni kohtuu hyvät.
Aina välillä laivan rinnalle ilmestyi veneitä, jotka houkutteli matkalaisia liitovarjoilemaan. Ja ei hitsi, kun olisikin tehnyt mieli kokeilla! Mutta kaikki varjot oli kahden istuttavia enkä saanut host-poikaakaan innostumaan mukaani, vaikka siinä on vähän daredevilin vikaa.
Olin varautunut kahdella kirjalla, mutta en lopulta saanut edettyä kuin parin luvun verran. Kivempi oli keskittyä täyttämään keuhkoja raikkaalla merituulella, joka on yksi suosikkiasioistani maailmassa. Lisäksi paattimme sattui olemaan joku bilepaatti, jonka kaiuttimista soitettiin koko aika biisejä, joita on tullut tanssittua useasti Joensuun yössäkin. Hyvät oli siis oltavat.
Kaiken kaikkiaan oli oikein hyvä päivä ja viimeinen sellainen, joka vietettiin kokonaan pohjois-Kyproksella. Seuraavana päivänä oli nimittäin tarkoitus ajaa rajan yli takaisin etelään ja viettää viimeiset pari päivää lomasta perinteisesti lomaresortilla. 

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Cyprus day 6

Nukuin Karpasissa vietetyn yön aika katkonaisesti, osittain vieraan paikan takia ja osittain siksi, kun keskellä yötä aivan ikkunani takana innostui hirnumaan aasi. Kun aamuviideltä sitten alkoi moskeijasta kajahdella rukouskutsu päätin luovuttaa ja lähdin tutkailemaan lähiympäristöä.
Karpasissa asumukset oli selvästi vaatimattomampia, ja kaikkein ränsistyneimpien kohdalla mietitytti voiko niissä edes oikeasti asua. Kotieläimiä näkyi paljon lampaista vuohiin ja lehmiin, ja ne varmaan vaikutti osittain siihen pysähtyneeseen tunnelmaan, mikä paikassa vallitsi. Toisaalta modernit leikkipuistot ja hienot autot toi oman twistinsä alueen ilmapiiriin, jota on hankala pukea sanoiksi.
Vaikka aamu oli niin varhainen, että paikallisetkin vasta heräili, aurinko porotti jo sen verran ankarasti, että oli pakko puolen tunnin kävelyn jälkeen palata sisätiloihin ja kylmään suihkuun. Kun hostitkin oli saaneet itsensä ylös käytiin aamupalalla. Sekin oli varsin yksinkertainen, mutta maistuva lukuun ottamatta teekuppostani, joka paljastuikin kahviksi.  
Aamiaisen jälkeen pakattiin kimpsut ja kampsut ja lähdettiin ajamaan ihan Karpasin niemen kärkeen. Ajettiin villiaasien suojelualueen läpi, ja nähtiin monia nelijalkaisia kärkkymässä ruokaa ohi ajavilta turisteilta. Yhdellä tammalla oli varsakin, ja mua harmittaa hirmuisesti, kun kamerasta kuoli akku ennen kuin sain yhtään kuvaa.
Ennen paluuta villalle vietettiin vielä muutama tunti Kyproksen hienoimmaksi tituleeratulla uimarannalla, Golden Beachilla. Ja olihan se aikamoinen näky, rantaviivaa silmänkantamattomiin ja syvän turkoosia vettä. Kyllä kelpasi kirjaa lueskella siinä miljöössä.
Takaisin villalla juhlittiin vielä au pair -taipaleeni kuukausipäivää allasbileiden merkeissä. Allas oli kyllä hieno iltamyöhällä valaistuna, mutta valitettavasti mulla ei ole siitäkään kunnon kuvia, koska kamera oli edelleen eloton. Muistan kuitenkin elävästi ilman kuviakin kuinka roikuin siinä altaan reunalla, siemailin host-isän miksailemia raki-drinkkejä ja vietin ties miten monta minuuttia katsellen selvästi erottuvia tähtiä, jotka oli ihan hassussa järjestyksessä sillä puolella maailmaa.

tiistai 26. elokuuta 2014

Can't stay in one place, keep moving like a bullet train.

Olin ajatellut viettää koko viikonlopun kotoisasti Abingdonissa, kun olen ollut melkein joka viikonloppu liikenteessä, mutta en sitten kuitenkaan malttanut pysyä aloillani, vaan lähdin sunnuntaina käymään Readingissa. Ostin kahdeksan punnan go-anywhere day ticketin, jolla sain päivän aikana matkustella vapaasti kaikilla etelä-Oxfordshiren bussiyhtiöiden reiteillä. 
Yleensä tykkään lähteä päiväreissuille jo aikaisin aamusta, että jää mahdollisimman paljon aikaa tutkia määränpäätä, mutta nyt olin perillä vasta kolmelta iltapäivällä. Se ei kuitenkaan tällä erää haitannut, koska loppujen lopuksi nähtävää oli aika sopivasti käytettävissäni olleeseen aikaikkunaan suhteutettuna. Samaan ajankohtaan visiittini kanssa osui kaupungin tunnetuimpiin tapahtumiin kuuluva Reading Festival -musiikkifestivaali, mutta muutamaa itsepintaisesti shortseihin ja crop topiin sonnustautunutta juhlijaa lukuun ottamatta tämä ei juuri näyttäytynyt katukuvassa.
Kiertelin Google Maps oppaanani muutamat kirkot ja puutarhat, jonka jälkeen kiiruhdin paikalliseen ostoskeskukseen Oracleen ennen sulkemisaikaa. Ehdin jo toivoa, että jäisin vaihteeksi plussalle tämän viikon tienestien suhteen, mutta toisinhan siinä jälleen kerran kävi. Vaan löysinpähän kivan vedenpitävän takin ensi talveksi! Saattaa nimittäin tulla tarpeeseen täällä meri-ilmastossa...
Kaiken kaikkiaan Reading oli positiivinen yllätys, olin kuvitellut sen paljon pienemmäksi paikaksi. Ja siellä oli tosi hienot double-deckerit! Eri kaupunginosiin kulki eriväriset autot, bongasin muun muassa pinkin, violetin ja baby bluen.
Kotimatka ei sujunut yhtä mutkattomasti kuin tulomatka. Oletin pääseväni takaisin samalla autolla kuin tulin, mutta se ei jatkanutkaan Oxfordiin asti vaan jäi Wallingfordiin. Kaiken lisäksi kuski ei huomannut mua takapenkiltä vaan ehti jo ajaa varikolle ennen kuin tajusin avata suuni... Onneksi ihmiset on täällä niin ystävällisiä, että tämäkin kuski heitti mut vielä takaisin Wallingfordin pysäkille ja varmisti, että pääsin turvallisesti kotimatkalle. 
En tiedä, miten sain sekoitettua kamerani asetukset niin, että muistikortille tallentui tällainen kuva Wallingfordin keskustasta, mutta ajattelin jakaa senkin, kun siinä on vähän erilaista tunnelmaa. Wallingford vaikutti kyllä tosi sievältä paikalta, muistutti aika lailla Abingdonia. Pitänee lisätä taas yksi paikka jatkuvasti pitenevään matkakohdelistaani.

maanantai 25. elokuuta 2014

Boom clap the sound of my heart, the beat goes on and on and on and on.

Ajattelin näiden Kypros-postausten välissä kirjoitella myös vähän tuoreempia kuulumisia. Viime viikko oli mulle varsin helppo, kun host-äiti oli vielä lomilla ja perheen isäkin meni töihin vasta keskiviikoksi. Ei siis tarvinnut vahtia lapsia juuri ollenkaan eikä kokata (hallelujah) vaan selvisin pelkillä kotitöillä, jotka urakoin pois alta jo alkuviikosta.
Kun vapaa-aikaa kerran tuntui olevan ruhtinaallisesti uskaltauduin vihdoin laittelemaan viestiä tämän alueen ainoaan oikeasti aktiiviseen au pair -ryhmään. Ja melkein kaduin, kun niitä yhteydenottoja tuli sitten ihan tulvimalla. Kävin heti maanantai-iltana kahvilla italialaisen Carmenin kanssa, ja myöhemmin seuraamme liittyi myös saksalainen Louisa. Ei tehty mitään erikoista, kunhan kierreltiin alkuiltahiljaisen keskustan katuja. Molemmat tytöt oli ilahduttavan samanhenkisiä, ja oli kiva taas päästä juttelemaan enemmän englantia.
Tiistai-päivänkin vietin Oxfordissa. Jäin bussista puoli kilometriä ennen keskustaa (ja säästin huimat 70 penceä lipuissa) yhdelle hotellille, jonka edustalla olevalla laitumella käyskenteleviä tinkereitä olen aina halunnut käydä kuvailemassa. Valitettavasti tällä kertaa siellä ei tietenkään ollut kuin yksi heppa eikä sekään ollut perinteisen kirjava. 
Olin sopinut tapaavani jälleen yhden uuden au pair -tytön (tällä kertaa Espanjasta) lounaan merkeissä. Sitä ennen kävin käyskentelemässä Christ Church Meadowilla, josta löytyi muun muassa lehmiä, mikä oli aika hassua, kun ihan Oxfordin keskustassa kuitenkin oltiin. Erään Oxfordin lukuisista yliopistoista kampuksella on muuten myös Deer Park, jossa pitää käydä joku päivä peurabongailemassa.
Carmen sattui olemaan samaan aikaan keskustassa toisen italialaistytön kanssa, joten päätettiin järjestää meet-up ja mentiin porukalla irkkupubiin. Uusien tuttavuuksien kanssa en tuntenut olevani niin samalla aaltopituudella kuin edeltävänä päivänä tapaamieni au pairien kanssa. Osittain siitä syystä ja osittain siksi, että uusiin ihmisiin tutustumisprosessi on mulle aina vähän uuvuttava palasin kotiin aika pian lounaamme jälkeen. 
Sitä ennen ehdittiin kuitenkin käydä piipahtamassa yhdellä kielikoululla. Mulla ei alunperin ollut ollut aikomuksena varsinaisesti opiskella englantia täällä ollessani, vaan saada lisää itsevarmuutta kielenkäytössä nimenomaan käyttämällä sitä. Nyt kun tutustuin paremmin tuntitarjontaan osallistuminen alkoi kuitenkin vähän kiinnostella. Toisaalta tuolla nimenomaisessa kielikoulussa tunteja oli joka arkipäivä, ja itse en kyllä ole valmis uhraamaan niin paljon vapaa-ajastani opiskeluille. Välivuoden ideana kun oli vähän niin kuin pitää väliä opinnoista ja toipua lukiovuosista. 
Keskiviikon ja torstain vietin kotosalla, ja etenkin jälkimmäisenä päivänä meinasi iskeä ihan tekemisenpuute. Keskiviikkoiltana sain sentään babysitata lapsia sillä aikaa, kun vanhemmat kävi kuntosalilla. Vaan sekin meni varsin leppoisasti Smurffeja katsellen. 
Perjantaina käytiin puolestaan Milton Keynesin Ikeassa. Siinä reissussa vierähtikin sitten koko päivä, koska liikenne moottoritiellä oli jälleen varsin verkkaista. Oli kuitenkin oikein mukava päivä, lapset yllätti käyttäytymällä nätisti ja pääsin valitsemaan vähän uusia juttuja huoneeseeni.
Lauantaina käytiin heti aamutuimasta host-äidin kanssa juoksemassa Abingdon Parkrun. Se on siis paikallisten vapaaehtoisten järjestämä juoksutapahtuma, johon osallistuminen tapahtuu periaatteella sinä vs. kello. Lähtöaika on kaikilla sama, kello 9.00, ja näyttämällä maalissa henkilökohtaisen viivakoodin saa tietää oman aikansa. Reitti oli yhteensä 5 kilometriä pitkä, ja kulkee Thamesin vartta, niittyjä ja maanteitä pitkin. Vähän alkoi mulla pohkeissa tuntua puolessa välissä matkaa, kun ei ole tullut kunnolla juostua sitten viime kesän, mutta enpähän ollut viimeisenä maalissa!
Päivä jatkui liikunnallisissa merkeissä, kun lähdettiin vielä koko perheellä pelaamaan tennistä. Olin vähän skeptinen, koska en ole mikään urheilun suurin ystävä ja inhoan erityisesti kaikkia pallopelejä kiitos liikuntatuntien jättämien traumojen. Mutta nyt olikin lopulta melkeinpä hauska käydä pelaamassa, voisin lähteä mukaan toistekin!
Lauantai-iltana tapasin vielä yhden italialaisen au pairin Giulion, jolle pääsin esittelemään Abingdonia. Sen jälkeen mun tämän viikon sosialisointikiintiö olikin ihan täynnä. Sunnuntaina oli kuitenkin sen verran virtaa ja levoton fiilis, että kävin puoliksi extempore Readingissä, mutta siitä rustailen erillisen postauksen. 
Tämäkin viikko alkoi varsin rennosti kansallisella vapaapäivällä Bank Holidaylla, jolloin tietysti satoi aamusta iltaan. Kulutin päivän katsomalla The Great British Bake Offia, jonka lisäksi maratoonasin Ylen Au pairit Lontoossa -sarjan, jonka katsoin ensimmäisen kerran viime keväänä. Hassua, miten eri silmin sitäkin seurasi nyt, kun on itse päässyt kokemaan millaista touhua tämä oikeasti onkaan.

perjantai 22. elokuuta 2014

Cyprus day 5

Viides päivä Kyproksella oli ehdottomasti yksi mun suosikeista! Lähdettiin aamupäivällä ajelemaan kohti saaren niemenkärkeä, Karpasia. Matkan varrella käytiin tsekkaamassa myös Kantara Castle, josta levittäytyi huikeat maisemat joka puolelle saarta.   

Karpasissa oli tarkoitus majailla yön yli, joten meillä oli hotelli varattuna. Paikallisten käsitys hotellimajoituksesta poikkesi kuitenkin jonkun verran totutusta. Paikka vastasi pitkälti alueen asumismuotoa, mutta mua ei-niin-luksushuone haitannut vaan se oli ennemminkin sellainen autenttinen elämys, niin kuin host-isä asian ilmaisi. Lapset oli kuitenkin selvästi tottuneet vähän liian hyvään, kun marisivat huoneen rumuutta.
Vietyämme tavarat hotellille mentiin yhdelle Karpasin lukuisista uimarannoista. Itse olin suunnilleen tässä vaiheessa lomaa saanut tarpeekseni uimisesta, joten tyydyin yhden viilentävän pulahduksen jälkeen lueskelemaan aurinkovarjon suojissa. Mulla oli mukana parikin pokkaria, mutta vasta nyt ehdin aloittaa niistä ensimmäisen. Sainkin luettua reilut sata sivua sillä aikaa, kun muu perhe uiskenteli, rakensi hiekkalinnoja ja snorklasi. 
Syötiin päivällinen jälleen kerran rantaravintolassa (maistoin miekkakalaa!) ja palattiin muutamaksi tunniksi hotellille, josta jatkettiin kilpikonnaretkelle. Läheisellä rannalla oli biologian opiskelijoiden ylläpitämä merikilpikonnien pesimäalue, ja päästiin seuraamaan ihan vierestä, kun nuoret auttoi poikasia kuoriutumaan ja laski ne sitten mereen. Muistan, miten pienenä heräsin aina lauantaisin katsomaan Avaraa Luontoa, ja sieltä tuli aina välillä dokumentteja merikilpikonnista. Oli kyllä yksi elämäni kiehtovimmista kokemuksista seurata omin silmin poikasten matkaa mereen, luultavasti koko matkan kohokohta mulle!