tiistai 27. tammikuuta 2015

Lost in the light.

Jaa-a, oiskohan se taas kuulumisten paikka? Viime viikko oli pitkästä aikaa sellainen normiviikko, eli molemmat lapset pysyi terveinä ja mun työtunnit piti. Leivoin kolme päivää putkeen, unohdin lahjakkaasti tytön nimipäivät (tosin niin se unohti itsekin), sain patistettua itseni kunnolla pääsykoekirjojen pariin ja kuutioin 45 minuuttia omenoita yhteen kastikkeeseen. En kyllä ole varma oliko lopputulos sen arvoinen, mutta ainakin poika, joka vihaa vihanneksia ja hedelmiä, yllätti syömällä lautasen tyhjäksi.
Lauantaina pakotin itseni silmät ristissä aamuvarhaisella läheiselle niitylle, tarkoituksenani käydä vetäisemässä park run. Nyt oli viivakoodikin visusti vetoketjutaskussa viime kerrasta viisastuneena, jolloin hukkasin sen jonnekin juoksun aikana. Vaan paikan päällä järjestäjät ilmoittikin, että päivän juoksu on peruttu, koska reitin oli paikoittain peittänyt vaarallinen musta jää, just my luck.
No, ei siinä sitten oikein muu auttanut, kuin palata kotiin aamiaiselle harmittelemaan sitä, kuinka voisin vieläkin olla unten mailla. Vähän virkistyttyäni lähdin uudestaan ulkoilemaan, ja katsastin pätkän Abingdoniakin sivuavaa Green Belt Way Trail -kävelyreittiä. Polku oli paikoitellen vähän turhan harvaan merkitty, mutta intuitio oikeasta suunnasta osui aina lopulta oikeaan. Maa oli tähän vuodenaikaan aikamoista mutavelliä etenkin metsiköissä, mutta sitä lukuun ottamatta nautin suuresti kävelystäni keväisissä maalaismaisemissa. Reilut kymmenen kilometriä tepasteltuani saavuin parin sadan asukkaan pikkukylään nimeltä Nuneham Courtenay, josta lähti sopivasti bussi takaisin Abingdoniin, eikä tarvinnut enää toista kertaa rämpiä nilkkoja myöten mudassa. 
Sunnuntaina maltoin ensimmäistä kertaa sitten joululoman nukkua niin pitkään kuin nukutti, eli kymmeneen. Loppupäiväkin kului aika rennosti kameran kuvia läpikäyden, tän hetkistä koukutussarjaa maratoonaten ja skypetellen. Illallispöydässä rohkaistuin kyselemään hostien lomista, ja selvisi, että voin ainakin pääsiäisen alla ja toukokuun lopussa olla vapailla. Innostuinkin sitten heti samana iltana varailemaan muutamat junaliput ja yöpymispaikat. Oon nyt tammikuun ollut tosiaan pienellä säästökuurilla, minkä takia reissailut on rajoittuneet oman kunnan rajojen sisäpuolelle. Matkakuume on kuitenkin kova, ja wordin sivut senkun täyttyy suunnitelmista!
Säästökuuri tosin hieman kärsi viime viikon vaatekriisistäni, ja sitä seuranneesta online shopping spreesta... Pehmeiden pakkausten lisäksi postimies ojensi mulle yhtenä päivänä graze-boxin. Graze on siis täällä briteissä toimiva makeita ja suolaisia välipaloja toimittava firma, joka räätälöi snack boxinsa asiakkaan mieltymysten mukaan. Koskaan ei kuitenkaan ole täysin varmaa, mitä paketista milläkin kerralla löytyy. Sain tämän ensimmäisen boxin ilmaiseksi tarjouslipukkeella, ja omalle kohdalle osui ainakin hyviä naposteltavia. Jatkossa boxit maksaa vajaat neljä puntaa, ja ajattelin ainakin pari vielä tilata.
Eilen tuli Suomestakin paketti. Äiti sai lähetellä mulle muutaman pääsykoekirjan ja muistiinpanopinkan lisää, kun en itse viimeksi Suomessa käydessäni osannut ajatella niin pitkälle, että olisin tajunnut ne mukaan pakata... Nyt oon onnistunut ottamaan vähän motivoituneemman asenteen opiskeluihinkin, ja lukenut viimeisen parin viikon ajan vähintään tunnin joka päivä. Ei välttämättä kuulosta paljolta, mutta biologian 1- ja 2-kurssit alkaisi olla jo aika lailla paketoitu ja kemiakin hyvällä mallilla. Yllätyksekseni muistan jotkut luvut edelleen melkeinpä sanatarkkaan, eli ei tarvitse kuin kertailla! Pelkäsin, että kevät menisi ihan pilalle, kun en ehtisi tehdä täällä mitään muuta, kuin valmistautua pääsykokeisiin, mutta nyt näyttää siltä, että mulla jää aikaa myös seikkailemiseen!
Tänään käytiin muuten perheen kanssa yhdessä asuntonäytössä. Hostien tämänhetkinen vuokrasopimus umpeutuu maaliskuussa, eikä jatkosta ole täyttä varmuutta, minkä takia vuokra-ilmoitukset on olleet viime aikoina tarkassa syynissä. Itse olen hirmu kiintynyt tähän kotiin, enkä siis kauhean innoissani mahdollisesta muutosta. Talo, jota käytiin katsomassa, oli tosi pieni verrattuna tähän nykyiseen, ja sijaitsi tylsällä asuinalueella, jossa kaikki rakennukset näytti toistensa klooneilta. Mutta en koe, että mulla on mitään sananvaltaa tähän asiaan, vaikka mielipidettäni kohteliaasti kyseltiinkin. Tulevaisuus näyttää miten käy, ja se on sitten sen ajan murhe. 500 metriä kauemmas ei kuitenkaan olla nykyisestä kodista muuttamassa lasten koulun takia, mistä oon todella tyytyväinen.

tiistai 20. tammikuuta 2015

Don't you worry, don't you worry, child, see heaven's got a plan for you.

Viime viikko oli vähän vuoristorataa. Puolen vuoden rajapyykin ylitys veti fiilikset yllättäin pohjamutiin, kun tajusin, että tästä eteenpäin mulla on joka päivä vähemmän päiviä edessä kuin takana. Ahdisti, ehdinkö toteuttaa kaikki loput tänne sijoittuvat haaveet, kun lähestyvät pääsykokeetkin alkaa pikku hiljaa verottaa enemmän jäljellä olevasta ajasta. Oli vaikea olla läsnä ajatusten askarrellessa vääjäämättömästi lähestyvässä lähdössä. 
Onneksi koin tässä postauksessa kuvaamani heräämisen, jonka jälkeen aloin vaatia itseltäni taas vähän enemmän au pairina. Hakeuduin paljon lasten seuraan ja muistin, millaisia huipputyyppejä ne osaa olla. Olotila piristyi saman tien, jolloin kotitöihinkin tuli lisää kaivattua puhtia. Teki taas mieli tehdä enemmän kuin pyydettiin, oli se sitten joku pikku juttu, niin kuin takin katkenneen ripustimen kiinni ompelu, tai vähän isompi, kuten takapihan haravointi. Myös vapaatunneillani jaksoin tehdä pitkästä aikaa muutakin, kuin tuijotella tietokoneen näyttöä. Päähän iskostui vähän järkevämpi asenne, joka kehotti tulevasta murehtimisen sijaan elämään enemmän hetkessä, ja tekemään jokaisesta jäljellä olevasta päivästä parhaan mahdollisen.
Viikonloppuna lauantai-aamu alkoi lumisen Abingdonin ihmettelyllä, ja jatkui reilun kymmenen kilometrin kävelyllä Oxfordissa. Yritän tällä hetkellä säästää sukanvarteen, kun suunnitelmissa on vähän hintavampia reissuja, minkä vuoksi tammikuu onkin kulunut lähiympyröissä. Vaan löytyyhän sitä läheltäkin vaikka mitä ennennäkemätöntä! Alunperin mulla oli tarkoituksena käydä kaupungin laitamilla sijaitsevalla Wolvercoten hautausmaalla palvomassa J.R.R. Tolkienin leposijaa, mutta viitisen kilometriä sinne käveltyäni selvisi, että luutarhan portit onkin lauantaisin kiinni... No ei siinä, tulipahan tutustuttua paremmin Oxfordin asuinalueisiin, ja löydettyä kiva kanavaa pitkin kulkeva polku! Loppupäivä kului biologian käsitekarttoja skypen välityksellä metsästäessä ja hostien kanssa iltaa istuessa. Ei kyllä ole viski mun cup of tea...
Sunnuntaina jätettiin host-äiti sairastelemaan kotosalle, ja lähdettiin isän ja lasten kanssa White Horse Hillille. Kyseisellä kukkulalla sijaitsee tunnettu, esihistorialliselta ajalta peräisin oleva hevosta esittävä kallkkikivikuvio. Siitä en valitettavasti saanut kovinkaan selkeää kuvaa, kun lapset ei ymmärrettävästi jaksaneet kovin kauas kävellä, mutta lampaita sain kuvata senkin edestä.
Oli hirmu kiva käydä taas vaihteeksi perheenkin kanssa jossain varsinkin, kun sattui vielä niin nätti ulkoilupäivä. Samalla pääsin vihdoin näkemään hostien joululomalla ostaman uuden Range Roverin toiminnassa. Istuin pelkäänjänpaikalla, vai pitäisikö sanoa ajajanpenkillä, koska auton ratti oli suomalaisittain vasemmalla, ja vähän hirvitti aina vastaantulevien autojen kurvaillessa kohti kapeilla pikkuteillä. 
Tääkin viikko on alkanut oikein lupaavasti. Lapset oli eilen koulusta tultuaan ihan erityishyvällä tuulella, poika teki spelling-läksyt harvinaisten vähäisten marinoitten saattelemana ja jopa tyttö, joka ei juuri koskaan tykkää tehdä läksyjä mun kanssa, istui noin vaan pöydän ääreen, ja mietittiin yhdessä tehtävää, jossa piti keksiä, mitä pakkaisi mukaan avaruusmatkalle. Sen jälkeen leivottiin molempien kanssa pizzaa, mikä onnistui epäilyksistäni huolimatta aikas mallikelpoisesti, vaikka itse sanonkin. 

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Let it snow, let it snow, don't care it's cold outside.

Uskokaa tai älkää, eilisaamuna ulkona näytti tältä! Pomppasin heti ylös sängystä innoissani kuin pikkulapsi, ja ryntäsin ulos ikuistamaan valkoista maata. Täällä päin on ainakin paikallisten mukaan tullut lunta viimeksi vuonna 2010, minkä takia se oli mullekin nyt niin big deal, vaikka Suomessa onkin tottunut tarpomaan umpihangissa monta kuukautta vuodesta. 









Ei se ohut lumikerros maassa tuntia kauempaa pysynyt, mutta oon siitä huolimatta superonnellinen, että sain tämänkin ihmeen täällä todistaa!

lauantai 17. tammikuuta 2015

Throwback to december: london christmas lights

Throwback-postauksilla jatketaan, eli tässä sepostus HP-studioita seuranneesta päivästä. Yövyin taas guest housessa, jossa ei tällä kertaa ollut erityisemmin kehumista. Paikkaan joutui ilmoittamaan tarkan saapumisaikansa, että pääsi ylipäätään sisään, suihku ei toiminut, yhteiset tilat oli epäpuhtaan oloiset, suoraan rakennuksen alla kulki Victoria line ja kellarista löytyi vielä joku baari, joka soitti letkeää kuubalaismusiikkia aamukahteen. No, aina ei voi onnistaa majapaikkojen valinnassa.
Ei herunut lisäpisteitä edes Marimekon verhoista.
Aamulla lähdinkin sitten aikailematta liikenteeseen. Heitin tutuksi käyneeseen tapaani suurimman osan kantamuksista Victoria Coach Stationille tavaransäilytykseen, ja metroilin itseni Covent Gardenin Christmas Marketeille. Oli hiukkasen panostettu joulukoristuksiin!
Vahingossa löysin tän monessa au pair -blogissa jossain vaiheessa vilahtaneen Muumi-kaupan!
Jostain nurkasta bongasin tällaisen värikkään Paddington-patsaan, joita oli tuohon aikaan ripoteltu reilut viitisenkymmentä ympäri Lontoota karhuherrasta tehdyn elokuvaversion kunniaksi.
Kävin nauttimassa lounaaksi pahanmakuisen salaatin (screw you healthy life), jonka jälkeen jatkoin Trafalgar Squarelle. Aukion joulukuusi oli parhaat päivänsä nähnyt, mutta leijuvat joulupukit oli ihan vinkeitä!
Trafalgarilta kävin katsomassa vielä muutamat lähistön nähtävyydet, kuten yllä näkyvän Horse Guards Paraden.
Sitten alkoi tulla sen verran vilpoinen, että päätin poiketa pariin museoon. Ensimmäisenä vuorossa oli Science Museum, jonka näyttelyt höyryvoimasta ja vanhoista autoista ei puhutelleet allekirjoittanutta lähtemättömällä tavalla.
Sieltä jatkoin Victoria & Albert Museumiin, joka oli enemmän mun tyylinen sisustusesineitä ja taidetta esitellyt museo. 
Museokierrosten jälkeen oli pimeä sen verran laskeutunut, että saatoin lähteä kuvailemaan Lontoon jouluvaloja, ja olihan ne aika uskomattomia!
Lopuksi ajattelin käväistä Hyde Parkin Winter Wonderlandissa, mutta tyydyin ottamaan vaan kuvan porteista, kun sisäänpääsyä olisi jonoista päätellen saanut odotella hyvän tovin, ja mun piti kiiruhtaa takaisin Oxfordiin suuntaavaan bussiin. Mukavat muistot jäi tästäkin Lontoo-viikonlopusta, mutta kiva oli taas Abingdoniinkin palata, jossa ei tarvinnut jatkuvasti väistellä vastaantulijoita tai hakea turvaa Google Mapsista joka toisessa risteyksessä.