torstai 24. maaliskuuta 2016

21 things i've learned before turning 21

Täytin eilen 21 vuotta. Vein itseni illalla syömään paikalliseen nepalilaiseen. Mulla oli mukana kirja, jos tulisi tylsää odotellessa, mutta se jäi lopulta laukkuun. Siemailin himalajalaista valkoviiniä ja kuuntelin puolella korvalla muita pöytiä. Ruoka oli taivaallista ja palvelu tipin arvoista. Oli kiva 21-vuotissyntymäpäivä. Niin kiva, että unohdin julkaista tämän listan, johon olin koonnut 21 asiaa, jotka opin ennen kuin täytin 21.

1. Viime vuotinen ikäkriisi oli aika turha, kun olit silloin, ja olet vieläkin kovin keskeneräinen.

2. Tekemällä oikeasti oppii, jos vaan antaa itselleen anteeksi sen, ettei osaa heti.

3. Tarkista aina onhan kuulokkeet mukana ennen kuin poistut kotoa.

4. Hyviä päätöksiä tehdään välillä järjellä, välillä sydämellä. Parhaat päätökset syntyy molempien yhteispelillä.

5. Älä ostele värityskirjoja, kun et kuitenkaan väritä niistä kuin pari sivua.

6. Kateellisuus on hirveä myrkky.

7. Divorced, beheaded, died, divorced, beheaded, survived.

8. Lähtökohtien ei ole pakko määrittää sitä, minne itse päädyt.

9. Pääsykokeeseen, jossa tarvitaan laskinta, kannattaa ottaa laskin mukaan.

10.

11. Kuuntelijalla on rooli siinä missä puhujallakin.

12. Ylä-ja alamäet kuuluu elämään, kellään ei mene koko ajan tasaisen hyvin tai tasaisen huonosti.

13. Lukio oli vasta alkua.

14. Rahalla voi ostaa onnea tiettyyn pisteeseen asti, mutta parhaat asiat elämässä on ilmaisia.

15. Tsekkaa aina kotiin tullessasi kahdesti, jätitkö avaimet vahingossa lukkoon.

16. Jos elämä potkii päähän, kaiva hyllystä Harry Potterit ja mene Tylypahkaan.

17. Älä ikinä googlaa, miksi sun selkää särkee.

18. Alut on aina hankalimpia, olit sitten seisomassa koulun porteilla ensimmäisenä päivänä tai tuijottamassa tyhjää paperia.

19. Jos et tiedä miten lohduttaa, tarjoa teetä.

20. Välillä on ihan okei elää välielämää, ja madella hitaasti, mutta varmasti kohti tavoitteita. Keep your eyes on the prize.

21. Mahdollisuuksia tarjoutuu sille, joka niihin uskaltaa tarttua.

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

So take the photographs, and still frames in your mind.

Puhelinkuvakollaasit kuuluu blogien klassikkopostauksiin, joiden kautta saa vähän kasuaalimman vilauksen bloggaajan arjesta. Itse en oo sellaista tainnut koskaan aiemmin väsäillä, kun en oo mikään ahkerin kännykkäkuvaaja. Nyt olin kuitenkin sen verran mielikuvituksettomalla tuulella, että kävin läpi kamerarullaa viime kuun ajalta, ja sieltähän näytti löytyvän juuri ja juuri riittävästi materiaalia. Viime viikkojen puhelinkuvia siis, olkaapa hyvä! 
 1. Kärsin resting bitch face -syndroomasta etenkin aamuisin 2. Pannaripäivä
3. Isaac Elliot pistäytyi mun tupareilla ja jäi yökylään  4. Olevinaan terveellinen pizza kukkakaalipohjalla
 1. Varsin tutuksi tullut pikselikokonaisuus  2. Crazy cat lady iski jälleen
3. Hiukset ennen ja jälkeen latvojenkorjuun  4. Eräjormailu moodin aktivointia
 1. Tuparilahjaksi saatu leipävuoka koeajattavana  2. H&M:n pukukopin valaistus sai mun silmät näyttämään demonisilta
3. Oli pakko ostaa keittiön tuoleille tyynyt, kun pääsykokeisiin luku alkoi koetella fysiikkaa  4. Vielä toistaiseksi 4/4 kasvia hengissä
1. Lukutoukkailua  2. "Se tuntuu samalta kun hyttysenpisto." Ei tasan tunnu.
3. Leivoin rahkapiirakkaa, kun se on ilmeisesti joku pääsiäisjuttu  4. Savilahti lauantai-aamuna klo 7.30.

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Third time's the charm.

Jaa-a, se ois taas tää aika vuodesta. En oo vähään aikaan juurikaan paasannut opiskeluista, joten ehkä se mulle nyt taas suotakoon. Kuvituksena huvituksena arkistojen talvimaisemia Puijolta, jotka on varmaan järkevä postata tässä vaiheessa, kun siellä vielä on lunta.

Valmistuin tosiaan ylioppilaaksi keväällä 2014 eli edessä on jo kolmas yhteishaku. Ensimmäisellä kerralla hain samaan tapaan ensisijaisesti proviisoriksi ja toissijaisesti farmaseutiksi. Luonnontieteet on kiehtoneet pienestä pitäen, ja haaveissa olisi tietysti mahdollisuus olla tekemisissä niitten kanssa myös työelämässä. Lukion alussa tutkiskelin ajatusta lääkäriksi ryhtymisestä, mutta se idea tyssäsi viidenteen fysiikan kurssiin, jonka jälkeen luovutin katkerana kyseisen oppiaineen suhteen. Näin myöhemmin oon myös ymmärtänyt, että multa puuttuu varsinainen kutsumus auttaa ihmisiä, minkä vuoksi perinteisenä lääkärilääkärinä toimiminen ei ois varmastikaan ollut mua varten.
Lukion kakkosvuoden aikana törmäsin farmasiaan, jolle sytyin vähitellen. Vaikka asiakaspalvelu ja johtotehtävät ei oikein osuneetkaan mun mukavuusaluelle, mua kiinnosti ajatus lääkealan asiantuntijuudesta. Niinpä hain siis abivuoden keväällä lukemaan farmasiaa, mutta panostettuani täysillä yo-kirjoituksiin en itse pääsykokeessa menestynyt kovinkaan hyvin. Kyllähän se silloin harmitti, kun luettua tuli kuitenkin ahkerasti, mutta ei mitenkään jäätävästi, sillä tiesin joka tapauksessa pitäväni välivuoden. Ois vaan ollut kiva, jos ois ollut opiskelupaikka sen jälkeen odottelemassa, tosin ne opiskelutaidot ois voineet olla vähän ruosteessa...
Välivuoden aikana sain mahdollisuuden pohdiskella rauhassa minne haluaisin suuntautua urakentällä. Pohdiskeltavaa kyllä riitti välillä päänvaivaksikin asti, kun sain niin paljon uusia näkökulmia ja ulottuvuuksia niin maailman- kuin minäkuvaanikin. Viime keväänä olinkin sitten vähän hukassa, kun koko maailma tuntui avautuneen lukemattomine vaihtoehtoineen. Lykkäsin yhteishakua niin pitkälle kuin uskalsin, ja päädyin lopulta hätäisesti hakemaan ensisijaisesti biologiaan ja toissijaisesti farmasiaan. Olin aloittanut lukemisen jo tammikuussa, mutta viime metreillä aloin epäillä valintojani sen verran, että lamaannuin. Lopulta en lukenut ollenkaan viimeisellä viikolla ja jätin kokonaan menemättä biologian valintakokeeseen. 

Ja niinhän siinä sitten odotetusti kävi, ettei opiskelupaikkaa taaskaan irronnut, vaikka varasijoille asti jo yllettiinkin. Ulkomailla vietetyn enemmän kuin onnistuneen välivuoden jälkeen koitti paluu Suomeen, jossa tunsin olevani tyhjän päällä. Kavereiden palatessa syksyllä koulun penkille minä jäin vailla velvollisuuksia ja tarkoitusta. En tiedä miten oisin pysynyt järjissäni, ellen ois aloittanut opintoja avoimessa yliopistossa. 
Koulu ja opiskelu yleensäkin on aina sijoittuneet korkealle mun tärkeysjärjestyksessä. Oon pienestä pitäen ollut hyvä koulussa, se ärsyttävä perfektionisti, joka valittaa kymppi miikasta. Abivuoden mukanaan tuomat paineet, ja niitä seurannut penkin alle mennyt ensimmäinen pääsykoe vei multa pari vuotta sitten suurimman osan opiskelumotivaatiostani. Nyt musta tuntuu, että oon taas löytänyt sen saman tiedonjanon kipinän, joka mussa aikoinaan kyti. En lue pelkkiä hyviä arvosanoja varten, vaan koska mua kiinnostaa ja haluan tietää lisää.

Oon aika kunnianhimoinen ihminen ja vaadin itseltäni paljon. Se on aikoinaan ajanut mut suuremman luokan ongelmiin, minkä takia oon yrittänyt ottaa rauhallisemmin näitten avoimen opintojeni kanssa. Jotenkin siinä on sitten kuitenkin käynyt taas niin, että pelkät perusopinnot ei riittäneetkään, vaan piti mennä ja haalia lisää kursseja, ettei vaan menis liian helpoksi... Kumma kyllä huomaan jollain sadistisella tavalla nauttivani jatkuvasta pienestä suoriutumisstressistä. Tuntuu, että teen jotain hyödyllistä enkä enää ajalehdi miten sattuu, vaan elämällä on taas joku päämäärä.
Mulle on tosi tärkeää löytää sellainen työ, jota oikeasti tykkään tehdä, sillä tuntuu, että tuun omistautumaan aika vahvasti työlleni, jos vaan löydän sen oman juttuni. En halua joutua opiskelemaan päivääkään alaa, josta en oo kiinnostunut, koska se jos mikä tappaa mun halun oppia ja ajatella omilla avoillani. Farmasian opintoja avoimessa suoritettuani osaan nyt sanoa, että tää on sitä, mikä mua kiinnostaa. Samalla tiedän kuitenkin, että se pillereitten ojentelu tiskin takaa tappais mut tylsyyteen vähintään parissa vuodessa. Proviisorin tai apteekkarinkaan hommat ei oikein nappaa, kun en edelleenkään ole johtaja- tai yrittäjätyyppiä. Pitänee siis toivoa, että lääkealan asiantuntijoille löytyy tulevaisuudessakin työtehtäviä tutkimuspuolella.
Epäonnistumisista ja epäilyksistä huolimatta haen siis siihen samaan ykköskohteeseen kuin aiempinakin vuosina. Biolääketieteestä, joka houkutteli jossain vaiheessa kovastikin, tein back-up planin, johon haen avoimen väylän kautta ihan vaan kokeillakseni. Alana se kiehtoo edelleen kovasti, mutta oon kuitenkin sen verran varmuuden haluinen, että lähden mieluummin rakentamaan niitä tutkija-unelmia vakaammalle pohjalle. Suomessa farmasia-alalla on mukavan turvattu työllistymistilanne, ja opetus on sen verran korkeatasoista, että sen uskoisi avaavan ovia myös muualla maailmassa.

Pääsykokeisiin kertaamisen oon aloittanut innolla, ja ilolla huomannut sen olevan nimenomaan jo opittujen asioiden kertausta. Ehkä tää kolmas kerta tosiaan toden sanoo. 

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

My day 4/3/2016

Enpä ole taas aikoihin tehnyt my day -postausta, joten käydäänpä läpi mun viime perjantai kuvina!
6.48 Herään ennen kellon soittoa sen verran pirteänä, etten suotta yritä metsästää unta puolen tunnin verran vaan selailen sosiaaliset mediat. 

7.11 Katson jo kolmatta kertaa tällä viikolla Leonardo DiCaprion Oscar-puheen.

7.30 Kello soi, ja koska olen jo lahnaillut tarpeeksi sängyn pohjalla, nousen poikkeuksellisesti heti ylös.

7.31 Avaan kaihtimet ja huomaan ettei tänäänkään paista aurinko.
7.32 Tassuttelen keittiöön tutkailemaan jääkaapin aamupalatarjontaa.

7.34 Ilokseni löydän riittävästi aineksia almost full englishiin, jota en olekaan ehtinyt hetkeen tehtailla.

7.50 Pekonit, munat ja herkkusienet on lautasella ja teevesi kiehahtaa sopivasti.

7.51 Avaan läppärin kannen ja haen ateriointiviihdettä YouTubesta.

8.15 Kasaan astiat tiskialtaaseen ja komennan itseni vaatehuoneeseen.

8.17 Yritän herätellä opiskelumotivaatiota vetämällä päälleni jakun. 

8.19 Napsautan radion päälle, ja etsin Suomipopin taajuuden.
8.25 Pohdin, onko huulipunani liian tummaa vahvaan silmämeikkiin yhdistettynä, ja päätän että ihan sama.

8.35 Tuskailen elottomien hiusteni kanssa ja tekisi melkein mieli kiittää jotain ylempää tahoa, koska pääsen myöhemmin tänään kampaajalle. 

8.45 Luovutan hiusten suhteen ja pakkaan repun, vaikka mulla on vielä tunti aikaa ennen kuin pitää poistua kotoa.

9.05 Mietin, että olispa järkevää vaikka opiskella vähän tässä välissä. Sen sijaan teen aikani kuluksi tiskit.

9.40 Lähtö lähestyy ja alan stressata kampaaja-aikaa. Mitä jos en osaa selittää, mitä olen hakemassa, ja käy samalla tavalla kun viime syksynä, jolloin sain sivuotsatukan sijaan suoran otsiksen?

9.58 Olen löytänyt Googlen kuvahausta kymmenen kuvaa Emma Stonesta, jonka kuontalo näyttää vastaavan suurin piirtein mun toiveita.

10.05 Vedän takin niskaan, isken kuulokkeet korviin, nappaan mainospinkan roskakatokseen vietäväksi ja suuntaan ulos.

10.38 Saavun keskustaan - liian ajoissa tietenkin.
10.40 Poikkean nopeasti kirpparille.

10.46 Harmittelen, kun kaikki kivat vaatteet on aina väärän kokoisia. 

10.50 Päätän, etten ole liian ajoissa, jos lähden kohti kampaamoa nyt.

10.58 Vedän pinnin hiuksista ja istun hermostuneena tuoliin.

11.55 Valmista tuli! Kampaamon omistaja pysähtyy kohdallani ja sanoo, että näytän meikkeineni ja uusine hiuksineni valmiilta catwalkille. Menen hämilleni ja mietin oliko huulipuna sittenkin liikaa.

12.08 Poikkean kirjastoon palauttamaan muutaman opuksen ja leikkimään uusilla hiuksillani vessassa.

12.25 Pistäydyn toisellakin kirpparilla, josta bongaankin kivan militaarijakun ja puseron.

13.06 Heittäydyn villiksi ja päätän kierrellä vielä keskustan vaateliikkeetkin.

13.45 Vasta sovitettuani useampaa kolttua muistan olevani köyhä työtön ja palautan ne rekkeihinsä. 
14.02 Käyn hakemassa optikolta silmälasien puhdistusnestepullon ja energiapuuskassani lähden kotia kohti jalkaisin bussin sijaan.

14.35 Heti ulko-ovesta sisään päästyäni suuntaan sudennälkäisenä keittiöön.

14.45 Hotkittuani annoksen eilistä pinaatti-herkkusienilasagnea keitän iltapäiväteet. Leivosrasiasta löytyy sopivasti vielä yksi mustikkamuffini.
15.10 Päätän, että on korkea aika aloittaa päivän opiskelut ja kaivelen esille farmaseuttisen kemian kurssimateriaalit.

15.58 Äiti laittaa viestiä, että on tulossa ensi viikolla käymään siskon kanssa. Innostun saadessani tekosyyn leipoa taas jotain kahvileipää, ja muistiinpanovihko vaihtuu kokkikirjaan.

16.08 Päätän leipoa vieraille banaanileipää rusinoilla ja suklaahipuilla, ja muistutan itseäni ottamaan myöhemmin banaanit pois jääkaapista tummumaan.

16.32 Lasken vielä yhden liukoisuuslaskun ennen kuin alan kokkaamaan illallista.
17.01 Lisään parmesaaniraastetta valmiin punajuuririsoton päälle, ja päätän ansainneeni viinilasillisen perjantain kunniaksi.

17.02 Napsautan TV:n päälle ja katson Dinner Daten samalla kun illallistan, mistä on jossain välissä muodostunut tapa.

18.00 Dinner Date loppuu ja avaan taas läppärin kannen haaveissani opiskella vielä hieman lisää, mutta päädyn lukemaan blogeja.

19.25 Innostun hurauttamaan itselleni iltapalasmoothien ja asetun katsomaan Salkkarit.
20.05 Telkkarista ei tunnu tulevan mitään mielenkiintoista, joten turvaudun House MD:n kuudenteen kauteen, joka mulla on tällä hetkellä uusintakatselmuksen alla.

20.07 Sokerihammasta kolottaa, ja kaivelen pakastimesta palan Rocky Road -kakkua. Samalla katson lannistuneena päivän mittaan altaasen kertyneitä tiskejä, mutta päästän itseni helpolla ja jätän ne tällä kertaa huomiseen.
22.10 Väsymys alkaa painaa, joten pesen hampaat ja siirryn sänkyyn.

22.15 Jatkan sinnikästä yritystäni tehdä lukemisesta osa iltarutiinia ja annan uuden mahdollisuuden kirjalle, joka mulla on ollut kesken viime joulukuusta lähtien tökkivän alun takia.

23.00 Sammutan valot.

23.15 Muistan, että banaanit piti ottaa tummumaan, ja käyn vielä poistamassa ne jääkaapista ennen kuin nukahdan.