Ja mitäs sitä sitten tähän viikkoon? Koulussa on ollut niin kivaa, että ilmestyin yhtenä päivänä innokkaana paikalle tunnin etuajassa, ja tajusin virheeni vasta tyhjään luentosaliin ampaistuani... Labrahommat toi mukavaa vastapainoa luennoilla istuskeluun, ja torstaina päästiinkin jo titrailemaan aiemmin valmistamiamme liuoksia. Rikkihapot pysyi poissa sormilta ja silmiltä eli ei huono. Koulujen alettua musta on tullut vähitellen yhä laiskempi ja laiskempi ruuanlaittaja, mutta viime tiistaina saavutettiin ekvivalenttipiste, jossa päädyin kaivelemaan pakastimesta valmispinaattikeiton. Tätä kompensoidakseni tein kyllä sitten seuraavana päivänä jumalaista aura-pekoni pastaa uudella reseptillä. Tulin myös vihdoin testanneeksi kolmisen vuotta sitten saamani vohveliraudan, ja kyllähän tuo sen verran hyvin pelitti, että olisi sen voinut aiemminkin iskeä tulille.

Illat kului pH-laskuja värkätessä, keilaamassa ja ekoilla sitseillä. Jonotin viime viikolla sitsilippuja reilut 1,5 tuntia, ja olin viimeisten onnellisten joukossa, jotka ne onnistui itselleen lunastamaan. Ja oli ne kyllä vaivan arvoiset! Sitsien teemana toimi pomot ja sihteerit, mikä ei tuottanut juurikaan päänvaivaa, kun kaapista löytyy kynähameita vaikka muille jakaa. Hyvin tehdyn taustatyön ansiosta mulla oli etukäteen aika selkeä käsitys siitä, mitä odottaman piti, mutta tunnelma pääsi yllättämään huippuudellaan! Syötiin fiinisti kolmioleipiä, mutta lähinnä juotiin, hakattiin pöytää ja laulettiin. Kuulostaa älyttömältä elämöinniltä, mutta on todellisuudessa aivan pirun hauskaa. Säännöt oli sen verran hyvin omaksuttu, ettei rankkua omalle kohdalle onneksi ropissut, ja vessataukojakin oli juuri ja juuri sopivasti. 

Muutaman tunnin jälkeen lopetettiin huomattavasti hilpeämmissä tunnelmissa kuin aloitettiin, ja jatkettiin Puikkarin Eliittikumppani-bileisiin. Hauskaa riitti niin kauan kuin sitä kesti, ja kotimatkakin lähti ihan hyvin liikkeelle. Tosin noin metrin käveltyäni sisäinen kompassini lähti johdattelemaan aivan päinvastaiseen suuntaan mihin oli tarkoitus päätyä. Tästä lannistumatta jatkoin määrätietoisesti valitsemaani ilmansuuntaan, kunnes kadut alkoivat näyttää sen verran vierailta, että katsoin parhaaksi luovuttaa ja tilata sen taksin. Nimimerkki kohta yhdeksän kuukautta Kuopiossa asunut, ja joudun edelleen vähänkin kauemmas torilta poistuessani turvautumaan Google Mapsiin, jes.

Viikonlopuksi lähdin pitkästä aikaa Joensuuhun, jossa vaihdettiin kuulumisia vanhojen tuttujen kanssa niin teekupposten, burgereiden kuin viinilasillistenkin äärellä. Kuopion menomestoihin tutustumisen jälkeen paikallinen tarjonta tuntui entistä köykäisemmältä, ja tämän viikon partyt vol. 2 päättyi suhteellisen aikaisin Hesburgeriin. Paljon muutapa siellä susirajalla ei sitten tapahtunutkaan, seuraavan kerran voisin raahautua tänne aikaisintaan jouluna.

Kohta hyppään bussiin ja palaan rakkaaseen kalakukkokaupunkiin, vi ses!

Sunnuntai moi ja tilannepäivitystä! Opiskelu on alkanut tuntua jo vähän enemmän siltä itseltään, kun lukariin tulla tupsahti pari uutta kurssia. Pääsykoekirjallisuuteen perustuva ihmisen fysiologia ja anatomia tuntuu tulevan ulos jokaisesta anatomisesti mahdollisesta aukosta, mutta latina tuo mukavaa vaihtelua luonnontieteiden lomaan. On myös ollut hauska huomata, ettei lukion latinakerhon opit ole kokonaan unhoittuneet. 

Kemiassakin päästiin jo käytännön hommiin, kun käytiin tutustumassa labraan, jossa tullaan työskentelemään enemmän tulevina viikkoina. Lukiossa ei saatu koskea mihinkään laimeaa natriumhydroksidia kummempaan, mutta nyt päästään jo ensi kerralla pipetoimaan vahvoja happoja, jee! Ratiopharmin meille sponssaama labratakkikin saapui tällä viikolla, ja sitä on ehditty mallailla useampaan otteeseen. Mutta onhan se nyt ihan eri, kun se on ikioma!

Vapaa-ajanrientojakin riitti. Heti maanantaina oli Farmasialiiton vuksi-ilta, jossa ote oli astetta ammatillisempi. Vielä tuntuu työelämän kuviot kovin kaukaiselta, ja tekisi mieli keskittyä nauttimaan tästä opiskelijaelämästä, kun sen alkua joutui vartomaan niin pirun kauan. Ammattiliiton jäseneksi liittyminen olkoon siis ajankohtaisempi asia ensi vuonna, jolloin saadaan ensikosketus apteekissa työskentelyyn harjoittelun muodossa. Vaan ei ollut turha ilta tämäkään, sillä saatiin tietopläjäyksen lisäksi vinkeät kangaskassit ja illallinen viinillä sekä suklaamoussella.

Torstaina koitti puolestaan meidän tuoreiden farmasistien kastajaiset, joiden teema oli niinkin villi kuin viidakko. Kierrettiin taas rasteja samaan tapaan kuin viime viikon kaupunkisuunnistuksessa, poikkeuksena se, että jakaannuttiin sattumanvaraisiin ryhmiin. Uusiin naamoihin tuli siis jälleen tutustuttua, ja rastit piti huolen siitä, että kaikki pääsi heti näyttämään ne parhaat puolensa. Alastomuus jäi tällä kertaa onneksi aika minimiin, kun Savilahdelta puhaltava tuuli oli kaikkea muuta kuin leppeän vilvoittava. Kiertelyn lomassa saatiin tietysti myös se itse kaste, johon kuului sen verran pitkiä lauseita sisältänyt vala, ettei se valitettavasti jättänyt kovin kirkasta muistijälkeä otsalohkon sopukoihin.

Lopulta päästiin lämmittelemään sisätiloihin, ja kakkosvuosikurssilaisten tehtailemat viinit ne vasta lämmittikin! Salaisena ainesosana juomingeissa oli luultavasti jonkin sortin myrkky, sillä usean kohdalla ilta katkesi muutamaan lasilliseen. Itse tulin onneksi kulauttaneeksi vain yhden mukillisen eikä loppuiltana tosiaan tarvinnut juuri tiskillä tankata. Jatkot järjestettiin tällä kertaa Puikkarissa, ja tuntuu, että pidot sen kun paranee! Ja illat pitenee... 

Viikonloppu kului taas huomattavasti tylsemmissä merkeissä. Yritin laiskotella tuijottelemalla Housea ja vetämällä karkkia, mutta keskittymiskyky riitti tasan 1,5 jakson katsomiseen. Aktiivinen arki tuntuu jääneen päälle, jolloin tekee jatkuvasti mieli tarttua vähintään kolmeen asiaan yhtä aikaa. Onneksi koulujutut on sen verran kiinnostavia, että ne onnistuu kaappaamaan huomion vähän paremmin. Laskuharjoitusten tekeminen tuntuu suorastaan terapeuttiselta kaiken häsellyksen keskellä. Näihin kuviin ja tunnelmiin päätän tällä kertaa, ja häsellän kohti seuraavaa viikkoa!

Puijo on Puijo, muut mäet muita

Vaikka kesälomat onkin jo lusittu ajattelin palata vielä hetkeksi viimeisiin päiviin ennen paluuta arkeen. Sain nimittäin taas vierailijan tänne Savon perukoille, ja kolmessa päivässä ehdittiinkin järjestää aktiviteettiä koko muuten varsin tapahtumaköyhän kesän edestä.

Liikekannalla meitä piti joka päivä ihana kamala harrastuksemme geokätköily. Ensimmäisen päivän kätköjahti sijoittui Neulamäen ja Vuorilammen pusikoihin, jotka allekirjoittanut on jo pitkälti kolunnut. Vaan pitihän sitä nyt nekin hoodsit esitellä. Pitkän päivämarssin jälkeen loikoiltiinkin sitten hyvällä omalla tunnolla loppuilta telkkarin ja sipsipussin tuntumassa. 

Seuraavana päivänä otettiin menopeleiksi apostolin kyydin sijaan pyörät, ja niillähän pitkälle pötki! Putsattiin päivän aikana suurin osa Kallansiltojen ja Vuorelan kätköistä, joista yksi sijaitsi esimerkiksi yllä näkyvässä paikassa. Onneksi oli vähän apinampi kaveri mukana, sillä muuten olisi jäänyt tältä arkajalalta hakematta.

Päivän aikana kilometrejä kertyi pyörällä arviolta 55, ei huono! Hyvässä seurassa ja tukevan huoltsikkaevästelyn jälkeen matka ei tuntunut läheskään niin pitkältä. 

Loppuillasta oltiin tyytyväistä valokuvafriikkiä, kun saatiin räpsiä muutamat framet näissä maisemissa Tikkalansaaren leirikeskuksella. 

Pitkäksi venähtäneestä päivästä huolimatta jaksettiin kruunata se vielä pienillä viinikekkereillä. Oli kuulkaas juustolautaset ja kaikki! Tosin jossain vaiheessa ne herkulliset juustot, keksit ja viinirypäleet vaihtui vähemmän herkullisiin Bertie Bottin joka maun rakeisiin. Nappasin ne aikoinaan mukaani Lontoon Harry Potter -studioilta, mutta toistaiseksi rakeet on saaneet pysyä visusti boksissaan. Nyt siihen tuli kuitenkin muutos, kun maisteltiin kaikki mustikasta korvavaikkuun (joka oli muuten lähes yhtä miellyttävä makuelämys kuin oksennus).

Kolmantena päivänä ehdittiin vihdoin käydä tsekkaamassa Kuopion suosituin nähtävyys aka Puijon torni. Viime kerrasta olikin vierähtänyt reilut kymmenen vuotta. Tiskillä sain ensimmäistä kertaa näyttää opiskelijakorttia Kelan työmarkkinatukikirjeen sijaan, mikä lämmitti mieltä kummasti. Mieltä lämmitti myös huipulta avautuneet maisemat, kyllä täällä kelpaa asustella! Vielä pitäisi kaiketi maistaa sitä kuuluisaa kalakukkoa ja alkaa puhua vähän enemmän viäntäen ja kientäen, että sitä voisi itseään savolaiseksi kutsua, but I'm getting there.

Kotikaupunkituristeilun jälkeen suunnattiin keskustaan lounaalle. Mandalan palvelu oli 6/5 eikä itse lounasbuffetissakaan ollut moittimisen varaa. Jälkiruuaksi kipaistiin kaupasta Kinderit, jotka syötiin torin kulmilla kaverin bussia odotellessa. Sittenpä olikin jo aika sanoa taas moikka moi ja seuraavaan kertaan.

Ensimmäinen kokonainen viikko yliopisto-elämää takana, ja sehän singahti ohi kuin tölkin aamuhämärissä katukiveykseltä bongannut pullonkerääjä! Kemian luentojen lomassa ehdin huoltaa sosiaalisia suhteita kuokkimalla muissa tuutoriryhmissä ja tutustumalla paremmin omaani. Torstaina koitti varovaisella innostuksella odotettu kaupunkisuunnistus, jonka myötä rysäytettiin lukuvuosi kunnolla käyntiin. Pukeutuminen kuului tietysti oleellisena asiaan, ja kampusalueella näkyikin jos jonkinlaista kulkijaa porkkanoista aina Axl Smitheihin. Meidän ryhmärämä oli sonnustautunut valkoisiin suojahaalareihin, kumihanskoihin ja hengityssuojaimiin. Oma tuutorimme armahti meitä suunnistuskapulan suhteen, ja kyseistä virkaa toimittanut pehmolelupanda oli helppo ottaa menoon mukaan. Joukkuenimeksemme valikoitui neuvottelujen jälkeen biologisesti hazardit supot, joka tosin tuppasi pitkin iltaa rasteilla varioitumaan...

Niistä rasteista puheen ollen, jouduttiin muun muassa ottamaan duck face selfie mummon kanssa, metsästämään sohvaa ja tekohampaita, sörkkimään ihmiselimiä sokkona paikoilleen sekä harrastamaan akrobatiaa mahdollisimman vähillä vaatteilla. Kaikki osoitti ihailtavaa heittäytymistä, ja illan aikana koetut koettelemukset yhdistettynä humalatilaan tiivistivät porukkaa ihan uudella tavalla. Hukkaan ei siis ponnistelut menneet, vaikka kapteenimme unohtikin suunnistuksen päätyttyä palauttaa rastienpitäjien kuittaukset, mikä pienensi meidän voitonmahdollisuuksia olennaisesti... Siitä huolimatta ilta päättyi iloisesti Ilonassa, joka oli täpötäynnä opiskelijoita alalta kuin alalta.

Perjantaiaamuna yleensä täysi luentosali kaikui tyhjyyttään, mutta mun periaatteisiin kuuluu hoitaa opiskelut yhtä tunnollisesti kuin vapaa-ajan riennot, joten sinnehän raahauduttiin. Onneksi perjantait koostuu tavallisesti korkeintaan kolmesta luennosta, kuten nytkin, ja sitten päästiinkin jo viikonlopun viettoon. Luulisi, että kaiken häppeningin jälkeen olisin mielellään vaan lataillut akkuja, mutta mulla on ollut itse asiassa aika tylsä viikonloppu. Kursseistakaan ei ole vielä kunnolla työllistäjäksi, mutta ensi viikolla lukkariin tulee mukavasti täytettä fysiologian ja anatomian sekä latinan opinnoista, jee!

Back to school

Viimeiset 2,5 vuotta on menneet välieläessä milloin au pairina, milloin työttömänä avoimen opintoja puurtaessa, mutta 1.9 musta tuli taas opiskelija! Hinku päästä takaisin koulun penkille voitti jopa alkujännityksen, ja suuntasin yllättävän tyynenä yliopistonrantaan. Kättelin rehtorin liittyäkseni satojen muitten terveystieteilijöiden joukkoon. Heti ensitöiksi meille kerrottiin, ettei pääsykoetuloksilla ollut enää tästä päivästä lähtien mitään merkitystä, vaan kaikki lähdettäisiin samalta viivalta. Joku toinen oli saattanut päästä sisään suoraan lukiosta, mulla se vaati kolme yritystä. Mutta siellä luentosalissa me kaikki fuksipallerot nyt yhtä kaikki oltiin eikä millään muulla tosiaan ollut enää merkitystä. 

Päivän aikana saatiin tuhti informaatioannos, jota sulateltiin liikkumalla tuutoriryhmissä ympäri kampusta. Jätin takkini naulakkoon enkä enää löytänyt sitä päivän päätteeksi, koska kaikki oli niin uutta ja outoa. Päivä jatkui fuksi-illalla paikallisessa kuppilassa, jossa esittäydyin niin monelle ihmiselle, että hyvä kun muistin lopulta edes oman nimeni. Seuraavana aamuna heräsin sängystäni vailla minkäänlaisia muistikuvia siitä, miten olin sinne viime yönä päätynyt. Ei auttanut muu kuin raahautua tykyttävän päänsäryn kanssa ensimmäisille varsinaisille luennoille. Opiskelijaelämää puhtaimmillaan heti ekasta päivästä lähtien vai miten se nyt meni...

Nyt en malttaisi odottaa maanantaita. Kaikki on vielä aika perustuksissaan, mutta puhkun intoa päästä rakentamaan uusia ihmissuhteita ja yliopistominääni. Oon jo tässä vaiheessa ylittänyt itseni monessakin asiassa, ja uskon, että se vielä palkitaan. Tästä se lähtee, oodi opiskelijaelämälle!